Runontapaiset kirjoitelmat

4. toukokuuta 2018

Kun Sus' lakitettiin (+kh.X)

Kirjoitushaaste: Taitekohta, kulminaatiopiste.
Kirjoita tarina (fiktio/fakta) ihmisestä joka on elämänsä taitekohdassa, jossa jotain jää taakse ja uusi on edessä. Tarinassa täytyy olla jokin päätös, valinta joka ohjaa tulevaa.





Kun Sus' lakitettiin

Oli toukokuun loppu. Kauppaopistolla oli valmistujaiset, minä siellä muiden mukana. Olin luvannut soittaa jonkun biisin juhlassa ja mietiskelin vielä saliin kävellessä että vedänkö Juicea vai Hectoria. Tuli esiintyminsen ajankohta. Kävelin kitaran kanssa lavalle ja minut esiteltiin. Nostin kitaran kaulaan ja asettauiduin mikrofonin eteen. Tuolla hetkellä improvisoin koko tilannekomiikantajullani. Otin G-duurin, pläräym:           -Hyvää kesää!!
Ja kävelin lavalta. Koko sali repesi hillittömään nauruun ja aploodeihin. Täydellinen suoritus=)
Sain merkonomilakkini ja kun kävelin kauppaopiston pihalta pois, mielesssäni oli kirkkaana yksi ajatus:  En ala koskaan tekemään rahaa... .


- - - - -


Olin samana yönä kirjoittanut elämän ensimmäisen suomenkielisen tekstin (mihin olin tyytyväinen, harjoitelmia oli kymmeniä, englanninkielisiä satoja) johon aamulla väsäsin melodian ja sointukierron. Tajusin että nyt osaan tehdä näitä, olin harjoitellut asiaa kuutisen vuotta, sanoittamista siis ja kitaransoittoa. Laitanpa tähän tuon tekstin jonka sanoman ymmärtää hyvin kun peilaa sitä kirjoitushaastetekstiin eli siis mitä oli mielessä ennen tuota hetkeä:

Aattona huomisen

Aattona huomisen, istun ihmetellen
savukkeeni päätä vain katsellen.

Ei korvat kuule, ei silmät nää,
mitä meille kaikesta tästä, käteen jää.

Kirjan sivut elämän, kääntyy hiljalleen,
vaihtuu nuoruus todellisuuteen.

Aika lentää eteenpäin niin nopein siiveniskuin,
tänään lehden eilisen, mä viimein luin.

Ch:
Mitä tuo tullessaan huominen,
mitä vei mennessään eilinen,
en tiedä, enkä välitä tietääkään
kunhan elän vaan, päivän kerrallaan.


Sotatila siellä, Hei, rauha täällä!
Kaikki meistä luistelee, niin liukkaalla jäällä

Toiset täällä elää, niin täyttä elämää
Toiset vain tyhjää lasia täyttää.

Pitäisi jaksaa, kai kaikista välittää
vaan aina en voi, elämän tarkoitusta käsittää

Ihminen on syntynyt tänne oravanpyörään
ja jos joudut siitä pois, sinut kylmästi myydään!

Ch:
Mitä...

Tumppaan savukkeen ja käyn nukkumaan,
valmiina kauniin unen, katsomaan...



Vaikka nyt itse sanonkin niin kohtuu syvällinen näkemys elämästä ja sen realiteeteistä 21-vuotiaalla. Mutsille kun soitin biisin niin sanoi vain että vaihda sana vanhuuteen, jonka vaihdoin sanaan todellisuuteen
Ja oli salaa ylpeä<3.

Elämä on. Luki sähköpyörätuolilla liikkuvan tyypin lippalakissa.


Sus'

10 kommenttia:

  1. On, on koskettavat biisin sanat. Oletko sittemmin kirjoittanut enemmänkin suomenkielisiä sanoituksia?
    Olen ihmetellyt, että miksihän itseltä syntyy helpommin englanninkielistä sanoitusta kuin suomenkielistä. Runot taas taipuu helpommin suomella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein jonkun 40 biisiä ennen kuin pudotin sävelet pois. Halusin keskittyä tekstiin ja 4 tahtia alkoi rajaamaan. Etenin runollisempaan itseilmaisuun. Sanat on enemmän mun juttu.
      Sydänmen kieli on suomi, siksi luultavasti helpompaa. Olen anglofiili mut kun asiaa verellä on kirjoitettava niin suomeksi.

      Poista
  2. Vastattu haasteeseen.

    Tuli mieleen tuosta keikastasi noissa valmistujaisissasi, että olisitko ollut valmis encoreen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina valmiina, pikku partiolainen kun olen.

      Poista
  3. Vaikuttavia sanoja, elämä on, se mikä on, se koskettaa se satuttaa, mutta se on. Mukana ollaan haasteessa,mukavaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synkkä oli tarina, huiiiii.

      Poista
  4. Voi miten hieno tarina. Olen sanaton. Harkitsen myös haasteeseen ryhtymistä. Hmmm....

    VastaaPoista

Jätä puumerkki.. .