Runontapaiset kirjoitelmat

2. huhtikuuta 2018

Kun koiran päälle ajettiin autolla

Niin, siis tuo ed.postauksen "onnettomuus".

 Olin viettämässä ravintolailtaa yhtenä torstaina toukokuussa -90. Olin päässyt armeijasta helmikuussa ja ja menossa seuraavan viikon maanantaina nuoriso-ohjaaja koulutuksen pääsykokeisiin Suolahteen..

Pilkun jälkeen menin nk. hiekka-aavikolle (nykyään siinä paikalla on jkl-n matkakeskus), se oli silloinen "pilluralin" pitstop ;D. Kyselin kyytiä ja johonkin autoon pääsin. Ei ole siitä tilanteesta jäänyt muistiin kuin kaksi ikäänkuin mustavalkoista mielikuvaa: mua työnnetään sieltä autosta ulos ja toinen kun makaan sen auton alla, lantio pyörien kohdalla, näen auton valot ja etuosan sitä autoa. Sokki vei loput kuvat, onneksi.

Minut oli jätetty sinne ja Vr:n mies löysi puoli viiden aikaan aamulla töihin mennessään. Soitti ambulanssin joka vei mut päivystykseen Palokan tk jossa lekuri vilkaisi kerran ja sanoi että keskussairaalaan ja kiireesti.

Siellä ensin hoitivat hypotermiaa, lämpö oli 31,4 ja kun saivat leikkauskuntoon niin korjasivat lantion joka oli neljässä osassa, ohutsuolta poistettiin 40 senttiä, revennyt virtsarakko korjattiin.

Sen jälkeen pitivät sen kaksi viikkoa koomassa josta ei siis ole muita mielikuvia kuin tuon ed.postauksen "matka". Viisi viikkoa meni maatessa ja paskoessa alusastiaan, ja kun pääsin tolpilleni niin viikko ja olin kotona.

Poliisit selvitteli asiaa huonolla menestyksellä, valtion konttori totesi ettei voida todistaa että jäin auton alle (takin alaosassa renkaanjäljet) joten rikosta ei tapahtunut, ei korvauksia. Lääkärit paikkasivat kuntoon, kiitos heille.

Tuolloin ainoa hyvä asia mikä jäi käteen, oli ohutsuolenpätkän poisto, huomasin etten liho enää niin helposti. Hopeareunus on revittävä vaikka väkisellä;D Vaan kuusi vuotta myöhemmin sain tietää kuka sen takana oli (syyllinen kehuskeli kaverilleen ja veljeni kaveri kuuli tämän). Eräs puoliromaani (novelli?) oli käskyttänyt kuskina ollutta valkoista naisystäväänsä ajamaan päälle. Takana istuneet romaanikaverit (oli siis kirjastoauto) olivat työntäneet ulos.

Oli tuollainen Lada, kuulin myöhemmin
että oli viety Ruotsiin ja myyty.
Kuvan auto ei liity mitenkään asiaan!


Nythän olisi ollut mahdollisuus kostoon ja ihan aiheesta. Päätin kuitenkin, kun olin jo vähän aikuistunut että ootellaan. Tästä pari vuotta myöhemmin sain toteemieläimet pupun, naakan ja suden (siitä otsikon koira) ja matkasin kohden korkeampaa henkisyyttä ja viisautta.

Kuinka ollakaan, törmäilin tähän kaveriin silloin tällöin ja en puikahtanut sanaakaan. Kerran jopa pelastin häpeältä romaniyhteisön silmistä hakemalla autolla verkkareissa kaupungille päätyneen tyypin pois, heillä kun on kovin tiukat pukeutumissäännöt. 2004 kun päädyin linnaan niin kukas se siellä oli. Nyt kun katsoin silmiin ja hän takaisin, hän yhtäkkiä tajusi että minä tiedän, tuijotin kiinteästi huutaen päässäni MINÄ TIEDÄN! Ja se ilme ja ihmetys, se oli sen arvoista, voi veljet ja siskot että hänen päähänsä ei mahtunut miksi en ollut tehnyt mitään. Sillä kuten sanoin oltiin törmäilty ja hän tiesi että kyllä se minullakin sieppaa jos niikseen.

Mitään ei puhuttu ja sen aikaa kun oltiin samalla osastolla niin jo vain oli ystävällinen, lainasi kitaraansa ym. Vaan aina se hämmentynyt olemus...miksi???




Kyllä Karma kuittaa. Sillä vaikka en jumaliin usko tai kiellä niiden olemassaoloa niin Karma on saletti. Nykyään minä olen tyytyväinen, lähes onnellinen ja hän on ollut kuolleena jo useamman vuoden.

Jotta ette nyt aivan häikäistyisi kehumaan ja kiittelemään ylevää ja jaloa toimintaani, niin kerrottakoon että jos olisi tullut pyytämään anteeksi niin olisin sanonut: -en anna.  Ja antanut elää siinä pelossa että joku päivä... . Siinä maailmassa tuollainen on selvä ja vastaanpanematon velka sillä mitään syytä tapahtuneelle ei ole koskaan selvinnyt. Luultavasti väärä vitsi tms tai sitten ihan vaan se että hän oli sekopäinen mulkku. Mitä kuulin niin hänen elämänsä oli silkkaa paskaa ja itseaiheutettua sellaista satoi niskaan.

Mainittakoon tässä että minulla ei edelleenkään ole mitään romaneja vastaan.

Yllättävän vähillä jälkituntemuksilla, siis fyysisillä, olen selvinnyt ja henkisellä puolellahan tuo vain kasvatti. Se mikä ei tapa..... .

Vaan kun on tämän lisäksi menneet molemmat polvet, nivelsiteet paukkuneet useampaan kertaan ja molemmat leikattu, niin voi olla varma että minusta tulee vanhemmiten yksi maailman tarkimmista ilmapuntareista,

Sus'





8 kommenttia:

  1. Kiitos kun jaoit tämän. Hiton kova kokemus.
    Pelko on varmasti kostona tehokkaampi kuin moni muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelko on aseeni, opetti nuorta poikaa Alistair McLean kun niitä teininä luin=)

      Poista
  2. Aika moni olisi sinun sijassasi kostanut. Toimit fiksusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän mua otti päähän se valtion konttori...

      Poista
  3. Sulla on ollut suojelusenkeli matkassa. Paholainen pukeutuu Pradaan ja suojelusenkeli VR:n uniformuun. Fiksua, ettet kostanut, sillä se tuskin olisi johtanut mihinkään hyvään.

    Ps. Suolahdessa olisimme törmänneet 😄..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi sit kouluun hakematta myöhemminkin..

      Poista
  4. Hyvin tiivistetty.

    (;D)

    VastaaPoista

Jätä puumerkki.. .