Runontapaiset kirjoitelmat

25. helmikuuta 2018

Sunnuntaisiivous ja -kuva

Heräsin ennen ylösnousemista joten katselin jääkiekon jännäriä, oli niin riipaisevan lähellä ettei saksa vienyt olympiakultaa, jo hopea sinänsä on historiallinen. Hyvä Saksa ja onnea sylillinen, lienee hyvät sunnuntaisäpinät vaikka siellä jalkapallosta intoillaankin. Kolmenlympin naisten hiihto meni kai vähän käsikirjoitetun oloisesti, kiva että Krista sai hopeaa kahden pronssin seuraksi, Ilman Iivon kultaa nämä olisikin olleet naisten kisat.

Saksan lisäksi on pakko äimistellä tsekin Ester Ledeckaa joka teki historiaa ottamalla kultaa superpujottelussa ja lumilautailun paripujottelussa. Astetta tiukempi mimmi, nostan hattua!!




Vielä kun mainitaan aina ihana Enni Rukajärvi jonka asenteesta ja tyylistä diggaan ihan simona, sekä suomen naisten jääkiekkojoukkue niin siinähän nuo mitalisti onkin.


Teki mieli vaihtaa huonekalujen järjestystä joten aloin jo hiihdon aikana tyhjentää kirjahyllyä. Tein perussiivouksen eli High Volta pääsi jälleen töihin mistä suoriutuikin kunnialla josta kiitin. Puhun siis imurilleni. ;) 
Lattian luuttuaminen ja perinteinen vahinko, luutun varsi vääntyi kun sitä liian voimallisesti käytin, uusi ostettava, onkohan kolmas kuuteen vuoteen. Mattojen nauttiessa pakkasesta ja pölyisten punkkien joukkomurhaa suorittaen, siirtelin kirjahyllyn, tv/atk-tason ja sängyn uusiin asemiin. Onnistuin löytämään järjestyksen missä ne eivät ole aiemmin olleet. 

Pyyhin pölyt ja asemoin koriste-esineet hyllyyn. Tähän saattaa joskus hurahtaa monta tuntia?! sillä jumalten, suitsukealustan, erilaisten härpäkkeiden, junien ja kaksipäisen suden yms pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa, feng-shui sanoi Sus' ja siirsi junaa viisi millimetriä vasemmalle.

Sunnuntaikuvaa varten valitsin keittiön ikkunan. Jos viettäisin aikaa keittiössä niin tällaista näkymää katselisin: 


Vaan kun keittiön voisi vaikka vuokrata, en siellä oleskele muutoin kuin ruokaa tehdessä.

Sain loppuun Ville Haapasalon seikkailujen ensimmäisen osan, täytyy todeta samat kuin toka osasta että Venäjä on outo maa ja Villelle on sattunut ja tapahtunut. Huh, on jätkällä ollut pokkaa lähteä 19-vuotiaana, kieliummikkona, opiskelemaan teatteria Leningradiin eli nykyiseen Pietariin, kyllä en tasan tarkkaan saisi moista hulluutta itsestäni irti. Rohkeaa toki, silti...huhhuh.
Näitä opuksia voi suositella kyllä huoleti.

Sujuvaa sunnuntaita,

Sus'

Karmee kooma, Janakkala, Rooma!!!



8 kommenttia:

  1. Vau, oletpa aikaansaava! En tosin ymmärrä tuollaista, että tekee mieli vaihtaa huonekalujen järjestystä...Itselläni ei ole koskaan ollut sellaista kohtausta. Ehkä sain yliannostuksen lapsuudessa, vanhemmat olivat innokkaita tapetoijia ja huonekalujen siirtelijöitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittyy osittain varmaan siihen että totuin muuttamaan pentuna ja oma aikuisikä oli kans muuttamista kahden-kolmen vuoden välein. Tässä nykyisessä tulee kuun vaihteessa 6 vuotta täyteen miä on ennätys, siis ikinä, kun synnyin, asuttiin muutama kk siinä ensimmäisessä, sit meni vajaa kuusi vuotta yhdessä osoitteessa, sen jälkeen vanhemmat eros ja se muuttaminen alkoi. Mutsi nyt muutti kun sai aina paremman asunnon.
      Toimem on että mulla on vähän huonekaluja ja iso huone (keittiössä kaikki pysyy paikoillaan) niin niitä on helppoa siirrellä, siivotessa joutuu muutenkin.
      HAuska fiilis kun tulee sisään eka kerran "uuteen" asuntoon, kerran mu istan kun tein oikein radikaalin muutoksen ja olin saanut yhden nojatuolin lisää niin oikeasti löi hetken tyhjää;D
      Taulut vaihtaa yleensä paikkaa myös silloin tällöin, tai samalla kun muutkin tavarat. Vaihtelu virkistää.

      Poista
  2. Talvi se sielläkin! Joskus nuorempana vaihtelin huonekalujen paikkaa, jotenkin nyt iän saavuttaessa ei niin enää jaksa tai viitsikään. Väsyy jo pelkästä ajatuksestakin. Olkkaristani saisi kyllä joku tehopakkaus tulla katsomaan, miten nuo kaikki huonekaluni voisi laittaa, nyt vaikuttaa siltä, että se on kuin huonekaluhalli. Tavarat vain esillä. Vaihtelu kyllä virkistäis! Olen kanssa useasti miettinyt Haapasaloa, mun mielestä se on koko ajan poissa joltakin mukavuusalueelta. Hattua sille nostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä työkomennus pohjanmaalle? Maksat junat ni työ on ilmainen, oikeasti.
      Ville on kyllä elänyt suurimman osan elämää jollain epämukavuusalueella.

      Poista
  3. Ville on rautaa ja minä olen wabi-sabi!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi luin Pöllölän postauksen, mä olen antiwabi-sabi! nykyään.

      Poista
  4. Yks kesä sain sellasen vimman, et nyt lopetan kutomisen 45-vuoden jälkeen eli kaikki kutomiskamat polttopuiks. Sit siivosin kellarin ja kaikki muutkin paikat ja kamaa tuli poisvietäväks kaks lastia. Huh, mikä helpotus! Nyt katselen kirjastoani; hyllyistä pitäs saada pois kirjoja, mut ku ei oikein raskis :(
    Tällasta siivoomista kutsutaan ruotsin kielellä döstäda eli suoraan käännettynä kuollasiivota. Mitääs se olis suomeks?

    ps. oot kyllä ollut ahkera, ja vielä sunnuntaipäivänä!

    Siivousta kunnioittaen Eija ja katti.

    VastaaPoista
  5. Olisko loppusiivous hyvä? Sehän on kyllä käytössä muuttosiivousta tarkoittaen. Mulla noilla viikonpäivillä ole niin väliä kun olen tk-eläkkeellä.

    VastaaPoista

Jätä puumerkki.. .