Runontapaiset kirjoitelmat

26. tammikuuta 2018

Sinuun minä jään

Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan. Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa. Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen.

"Niin minäkin!! Ihan itsekseni"
Milloin huomasin? Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin. Ja pian toinen siinä vierellä makaa.

"No nyt on hyvä meno, pussaillaan"

Etsii sitä samaa pientä neliapilaa. Sen antaa lyhyt kesä. Sinuun minä jään.

"En ikinä mitään muuta halunnutkaan"
Me pilvien patsaita vain jäljennetään, mutta ne muuttuu katoaa niin nopeaan ja piirustukset jäävät kesken.

"Oliko ihan pakko ottaa Lauri tähän mukaan?"
Niinkuin mekin ilmaan piirrytään. Sinuun minä jään. Sinuun minä jään, kun kevätlauluja ei lauleta enää.

"Ei ei ei, lauletaan!"
Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet. Pöydät on siivottu ja vieraat menneet. Koetan kiiruhtaa.

"Tule jo, odotan..."

Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan. On vielä hoitamatta monta asiaa, mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan.

"Unohda"
Sä teitkin maailmasta kauniimman elää. Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään. Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan, kuin tähdenlennot avaruuteen.

"Aloit taas runoilla, rakastan, rakastan!"
Sinua en aio unohtaa. Sinuun minä jään. Sinuun minä jään.

"Jääthän, jää"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä puumerkki.. .