Runontapaiset kirjoitelmat

10. tammikuuta 2018

muisto-90 syksyllä, espanja

Ajamme kaverin perheen asuttamaan kaksikerroksiseen, valkoiseen tietty, kalkkikivitaloon. Costa del sol. poltamme erittäin hyvänlaatuisen kannabisjointin ja toivotamme mukavan illan pääteksi hyvää yötä. Jään nukkumaan yläkerran sohvalle, katselen telkkaa. En jaksa kuunnella pepeä joten suljen telkun.

Näen lattialla kasan legoja. Iso kasa! Ou jee.

Seuraavan tunnin rakennan legoista ylöspäin nousevan rakennuksen, minkä lie temppelin, käytän joka ikisen palikan. Reilun kaupan muovikassillisen.





Aamulla herään siihen että aurinko pilkistää silmään, etelän au! 
Ja kaksi lasta huokailee ja päästelee ilahtuneita äännähdyksiä! (siistiä, sano).

Avaan silmät, totean tilanteen. talon isäntä nakittaa lapsenvahdiksi kysymällä partiolaiselta vapaa-ehtoista.

Vanhempien poistuttua nousen ylös, käyn polvilleni lattialle lasten väliin (iiiihanat komivuotiaat kaksoset, tyttö ja poika, enkeleitä) ja sanon:
 -Eikös olekin hieno linna?

Molemmat hihkuvat myönteisenä. 

-No niin, nyt on aika tuhota linna.

Järkysttä, surua, pelkoa ja kauha. Innostus!! 

-Alkaa tuhota, pistäkää palasiksi, älkää rikkoko palasia tai käsiä, rauhallista demolition go.



Seuraavat kaksi minuuttia olivat lapsenvahtiuden aatelia.

;D

Kun palaset olivat irrallaan, jaoin ne kahteen kasaan: Teidän vuoro. Sinä noista ja nuo on sinun. Aika alkoi nyt.

Kävin selälleni ja jatkoi espanjankielisen yelevisio lähetyksen seuraamista.

Ohjeita ja neuvoja lapsenvahtiuteen osa 2 legot, julkaisija Elämä on helpoa kun osaa-kustannus. author - Announidiot, Henry (kadoksissa vuodesta ykastaikaks, pol.huom)

Sus'




'

2 kommenttia:

Jätä puumerkki.. .