Runontapaiset kirjoitelmat

8. tammikuuta 2018

Haaste!!!

Minun Aurinkoni

Syntyi juuri, ensimmäinen joukossa muiden.
Pimeässä, seassa kuolleiden luiden,
valonsäde. Niin kirkas!

Syysrakas kuolleena vaipui, maahan tomuiseen.
Aamunkoi, hänen vaalenneet, paljasti!
valonsäde. Niin kirkas!

Mitä tällä teen, toimin kuinka kanssa?






Olen huomannut että kun kirjoitan runon, Te ette osaa kommentoida. Tai ette uskalla, luulette että sen tekstin tulkitseminen on jotain helvetin vaikeaa. Jokin ihmeellinen laji johon pitää omata jotain kykyjä joita muilla ei ole, jonka osaavat vain harvat ja valitut jotka näitä perkeleen kryptisiä tekstejä kirjoittavat.

No nyt kirjoitin ihan puhtaasti improvisaationa tekstin joka lähti edellisen postauksen kommentista. Kertooko tämä mistään? Onko tämä vain sanahelinää, taitoa laittaa sanoja peräkkäin ilman mitään tarkoitusta? Vai löytyykö jokin funktio miksi Sus' kirjoitti tämän tekstin? Avautuiko hän? Ja mistä? Vai ei mistään mikä olisi oleellista, tai avautuiko ollenkaan? Oleellisen oleellistamattomuudesta? (<--mitä tuo edes tarkoittaa;DD )

Ennenkaikkea, kun luit tuon tekstin, miltä sinusta tuntui? Heräsikö jokin muisto, tunne?

Älkää pelätkö, kommetoikaa jotain, antakaa sanojen jotka minä kirjoitin avata Teidän sanainen arkkunne. Vaikka vain se yksi.

Sana.

Ei ole vääriä tulkintoja, on vain pelkoa epäonnistumisesta muiden silmissä. Ja jos en minä sitä pelkää miksi Te sen tekisitte????

-Menetä en mitään, vain voittaa mä voin!! -O.Rautiainen/Rajuilma

Kommentoimatta jättäminen tulkitaan pelkuruudeksi, ja Teistä ei ole pelkuri yksikään!!!

Sus'

26 kommenttia:

  1. Yleensä: en vain osaa pukea ajatuksia runoistasi sanoiksi. Ne pistävät ajattelemaan, luen ne moneen kertaan, miettien mitä olet ajatellut, tuntenut kun olet kirjoittanut sen. Mitä haluat sillä sanoa, ymmärränkö sanomasi oikein.

    Tämänkin runon luin useamman kerran, mutta ensimmäinen ajatus oli - varsinkin edelliseen päivitykseen peilaten - uuden ajanjakson alkaminen ja sen myötä toisen ajanjakson päättyminen.

    Huh. Uskalsinpas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No. oliko vaikeaa? ei runoja ymmärretä, ne koetaan.

      Poista
  2. Sus on selkeästi rakastunut ja pimeyden keskelle on tullut valo 😄.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mutta mihin on rakastunut?

      Poista
  3. Liikaa aurinkoa yllättäen? Eli hiukan kaipaisi ehkä hiomista, mutta muuten ihan hauska tuokiokuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hio siinä sitten kun on impro;DD Tulkinta oikea

      Poista
    2. EN viitti kuitenkaan lähteä enempää analysoimaan. Kuten miehen sukulaistäti (ammatiltaan runoilija-kirjailija) sanoi, hän aina mielenkiinnolla katsoo mitä kriittikot löytävät :P

      Poista
  4. Luin jossain välissä noita vanhempia runojasi, sanojasi. Monesta niistä tykkäsin noin vain ajattelematta. Näitä uudempia en yleensä helposti sisäistä. En ole varsinaisesti runoihminen, enkä hirveästi muutenkaan tulkitse. Joskus jotkut sanat aiheuttavat ajatuksia, mietteitä, liikettä aivosoluissa, snat voivat olla runo, lause tai ohimennen tokaistu huomautus. Olet sinä taitava sanojen käyttäjä.

    Tämä runohan on helppo tulkita tuon rakkauden pohjalta, suuri tunne, yllättävä, odottamaton, mutta kovasti kaivattu - ja epävarmuus, miten sen saa pysymään olemaan oleellisen oleellistamattomuudestakaan huolimatta. Jotenkin toivon, että siinä on enemmänkin.

    Kirjoita sinä. Me luemme. Kommentointi riippuu myös kommentoijan omasta elämästä. Joskus on aikaa syventyä, joskus sanat virtaavat yli äyräiden, joskus ajatukset pyörivät muualla, joskus vain ei jaksa. (Ja joskus sitä näköjään kirjoittaa kuin omat ajatukset ja oma elämä olisivat yleispäteviä - tämä kappale on siis minä muodossa Mika Häkkisen tyyliin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmat on helpompia koska ne sisältävät yleensä yhden tiivistetyn tunteen joka on kirjoitettu että pääsee siitä eroon ja päähän mahtuu uusia ajatuksia.
      Nämä uudemmat on vaikeamnpia koska niissä on useita tasoja samanaikaisesti ja toisaalta helpompia koska niitä voi tulkita jokainen omalta lähdöltään.
      Pyrkimys on päästä tekstiin joka toimisi lähes kaikille, että niitä sanoja olisi niin vähän että ne toimisi yleisesti mutta silti kertoisivat jotain itsestäni, itselleni.
      Sinultakin kysyn, ketä tai mitä minä rakastan. Sen yhden sanan perusteella?
      Minä kirjoitan. Silti haluan myös kommentteja näihin runoihin sillä nämä ovat kirjoituksiani ja aivan samasta Su'esta kotoisin, näissä vaan puhutaan ytimekkäämmin ja halutaan herättää se tunne, unohtaa vähän se asia.... ...tai jotain.=)
      Asiaa ja tunteita, jo vuodesta -68

      Poista
    2. Ihminenhän siellä oli, nainen tai mies, kun kerroit, että sinut on pokattu. Mutta sanoisin sinun rakastuneen vielä enemmän rakastumisen tunteeseen, siihen, että sinut halutaan, että kelpaat. Ja nyt lopetan tällaisen kommennoinnin. Ei ole minua analysoida.

      Poista
    3. Tuota en ajatellutkaa, olet oikeassa. Itse rakkaus tuntui niin hyvältä, minä kelpaan. Itse tuumin että rakastuin elossaolemiseen, on itse asia ollut vähän huonolla, nyt taas kasvi kukoistaa kun kasteltiin.

      Poista
  5. Ei possu käskien laula ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastaen? Sinua muuten odottaa postittamista.....ai ni, eihän sitä saa paljastaa.

      Poista
    2. Joo, älä vaan kerro.

      Poista
  6. Sus' on rakastunut elämään, ei ihmiseen.

    VastaaPoista
  7. Ensimmäisessä säkeessä oli sitä jotakin, se ilahdutti, siinä oli hiottua tai hiomatonta timanttia - mikä jälkimmäinen monesti onkin parempi...sen jälkeen meni miten meni, ei tavoittanut ollenkaan, en oikeastaan edes tajunnut, miksi piti lisätä enää mitään kun alku riitti:) Luen paljon, olen kirjoittanut paljon, olen kriittinen, mutta silti en halunnut arvostella mtn - millä oikeudella sen edes tekisin, mutta olen yllytyshullu:)

    VastaaPoista
  8. Hiomatonta paskaa, impronttua koska piti kirjoittaa.
    Tätä minä juuri tarkoitan, onko niin vaikeaa antaa palautetta? Ja nyt kun annettiin, niin on pakko heittä palaute takaisin - Ensimmäinen on vain heitetty, siksi sen viehättävyys ei ihmetytä.
    Jos tarkastalee toista säkeistöä niin sen rakenne vain vastaa ensimmäiseen, toistaa sen saman ja ei sinänänsä tuo mitään uutta-kertaa sen saman ajatuksen. Joka kyllä on normaali runon rakenne, asioita toistetaan joskin aika muuttuu ja luo sinänsä eteenpäinvievän rytmin - joka kasaantuu loppulauselmaan.

    Sillä minähän olen vain teknikko joka yrittää selittää idean, ei sinänsä keksiä ideaa.

    Annanpas Teille palan sielua.

    VastaaPoista
  9. Hienosti vastasitte, haasteeseen paremmin.

    VastaaPoista
  10. Mulla on yksi runokirja, en siis minäkään ole varsinaisesti "runoihminen". Luen mieluummin suoraa ja selkeästi asian esilletuovaa tekstiä, motivaationi ei riitä kryptisten tekstien pohtimiseen. Paitsi ristikossa, jossa pitää keksiä lauseen perusteella ristikkoon kuuluva sana.
    Noin niinkuin selitykseksi sille, miksi en kommentoi runoja, vaikka ne luenkin. Yksinkertainen ihminen tarvii yksinkertaisen tekstin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. o tempora o mores,*pyyhkiimelodramaattisesti otsaa, -ennen me runoiljat oltiin kansakunnan kermaa, nyt vain remellyksiä palvotaan, och det känns inte kiva det!

      ;D

      Poista
    2. Tässä on mun aivolle tarpeeksi ymmärrettävä runo:

      Omenan kuoressa on reikä.

      Jos siihen painaa

      korvansa kiinni

      ja kuuntelee tarkasti,

      voi veden ja tuulen

      ääniltä erottaa

      astioiden helinää.

      Toukka tiskaa.



      Risto Rasa

      (Tämän löytyy siitä ainokaisesta runokirjastani)

      Poista
    3. Rasan runot on ihan parhaita <3

      Poista
    4. Hei Rasa on hienoja runoja hänelläkin... eipä huono valinta ollenkaan ainokaiseksi runokirjaksi:)

      Poista
  11. Minulle heräsi tuosta runosta mielikuva, että sinun elämääsi on tullut iloa (=valo) lisää. Luittenkin keskellä.

    Luen runoja välipaloina muulle kirjallisuudelle. Meillä on omassa kirjastossamme ***käy mittaamassa*** runokirjoja lähes 3 metriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D toiset ne mittaa kirjojen määrän metreissä!

      Poista
    2. Välipalana, loistavaa, alan sinulle snackautomaatiksi.

      Poista

Jätä puumerkki.. .