Runontapaiset kirjoitelmat

2. tammikuuta 2018

Mikäs laatikko se tuo on?

Menin komerolle jossa säilytän osaa vaatteistani ja pyykkikoria, ja tutkailin josko pikkutakkini voisi tuupata aamusta pesukoneeseen, muistin sen olevan hieman tahrainen. No ei voinut, kuivapesuun pitäisi viedä. Sain putsattua sen käyttökuntoon ja aloin viikkailla petivaatteita vietäväksi alakertaan pesutupaan.

Komeron perällä oli kolme laatikkoa, sellaisia banaanimuuttolaatikoita joissa parissa oli tuttua tavaraa, valokuvakansioita ym. Kolmas laatikko näytti olevan täynnä paperia. Tuumasin jotta mikäs boksi tää on ja aloin selata. Pian tajusin että se on kymmenen vuoden takaa about ja siellähän oli vaikka mitä mielenkiintoista!!


Ja ei kun muistojen tielle. Nämä kuuluu siihen siivoaminen-kestää-helvetin-kauan -sarjaan sillä jokainen lippu ja lappu tuo jotain mieleen. Oli myös psykiatrin ja psykologin lausunnot joilla pääsin/jouduin eläkkeelle, johan vain nauratti, niissä lukee kokolailla suoraan että tämä jätkä on sekaisin kuin seinäkello, tosin keskivertoa älykkäämpi mutta aivan turhake työelämän kannalta;D

Well, löytyi myös jotain printtejä hauskoista jutuista jotka ovat interwebin syövereistä kaivetut ja haluan niillä päiväänne piristää!
Seuraavat siis eivät ole minun käsialaani.
(Kuten ei myöskään suluissa olevat kommentit):

Knoppitietoa:

-Sian orgasmi kestää 30 minuuttia.
(Haluan olla sika seuraavassa elämässäni. Mielenkiintoisin kysymys on kuitenkin se kuka on kellottanut tämän ilmiön?)

-Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa.
(Ei ylitä tuota sika-juttua)

-Ihminen ja delfiini ovat ainoat lajit jotkat harrastavat seksiä nautinnon vuoksi.
(Senkö vuoksi Flipper hymyilee jatkuvasti - ja miksi sika ei mahdu tähän joukkoon?)

-Koiraspuolinen rukoilijasirkka ei voi paritella, jos sen pää on kiinni omassa ruumiissaan. Naaras aloittaa seksin esileikillään, jossa hän leikkaa koiraan pään irti.
("Kultaaa, olen kotona! Mitä helv...")

-Leijonat parittelevat jopa 50 kertaa päivässä.
(Siitä huolimatta haluan olla seuraavassa elämässäni sika. Laatu on tärkeämpää kuin määrä.)

-Elefantti on ainoa eläin joka ei osaa hypätä.

-Osterin silmä on suurempi kuin sen aivot.
(Tunnen tällaisia ihmisiä.)

-Tähtikaloilla ei ole aivoja.
(Tunnen tällaisiakin ihmisiä)

-Luettuani kaikki nämä jutut, mitä muuta voin sanoa kuin...helvetin siat!!



Jos ei valmiiksi viiraa vinttiosastolla, pohdipa oikein syvällisesti seuraavia:

-Jos kuristat smurffia, minkä väriseski se muuttuu?

-Mitä teet jos näet uhanalaisen eläimen syövän uhanalaista kasvia?

-Miksei kissanruoka ole hiiren makuista?

-Jos ajat valon nopeudella, mitä tapahtuu kun sytytät ajovalot?

-Miksi kamikaze-lentäjät käyttivät kypärää?

-Jos jäniksenkäpälä tuottaa onnea, mitä jänikselle tapahtui?

-Mistä tietää että näkymätön muste on loppu?

;DD Siinäpä knoppeja&pohdittavaa=) Lopuksi vielä erään ystäväni kirjoittama, minun mielestä nerokas, haiku:

Haiku

Runon kirjoitin
savukepaperille
haikun imaisin.

-Ari Kauppinen

Ja nyt pyykille ja siivoamaan että on puhdas pesä mihin palata!

Sus'


15 kommenttia:

  1. Olipa mukava ja hauska postaus!
    Historia - varsinkin se oma - on aika jännä paikka silloin kun siihen törmätyn päivämäärän ja nykyhetken välillä on kulunut mahdollisimman pitkä aika ja muisti on pyyhkiytynyt näiltä osin täysin puhtaaksi.

    Knopeista löytyi uutta, samoin kysymyksistä joten pohdittavaa riittää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Juu, löysin jotain mitä en muista edes kirjoittaneeni=)

      Pohtiminen on mukava ja hyödyllinen ajanviete, aivojen käyttö ehkäisee dementiaa.

      Poista
    2. Saatanan keturi :D
      Menit sitten laittamaan Alexis Bledelin kuvan!
      Nih..ja anteeksi, minähän lupasin etten enää kiivaile kenenkään kommalootassa :)

      MysteryBoxista: nuo yllärit ovat kaikista parhaita ja niihin jää siivotessa kaikista eniten koukkuun, ensin minuutista tulee kaksi, sitten viisi ja pian onkin tunti vierähtänyt.

      Poista
    3. Tähän täytyy sanoa, että en kestänyt edes Gilmorejen ensimmäistä kautta läpi. Se yltiöpositiivisuus tökkii ja jatkuva puhe. Paras hahmo oli Lorelain äiti :P

      Poista
  2. Mie sain lausunnokseni suurinpiirten samanlaiset, en tiedä pääsinkö niillä eläkkeelle vai työterveyslääkärin lausuman perusteella... tehtiinkö sulle Rorschachit ja muut?

    Muistot on hauskoja sillon ku ne ei ala itkettään. Itse hämmästyin teini-ikäisen itseni nokkeluutta, kun joskus löysin unohtamani vihkon, johon olin raapustanut havainnon: Harvat ihmiset näkyvät läpi.

    Niin harvoja ihmisiä on kyllä tosi harvassa. Mie mietin kyllä toisinaan samantapaisia asioita. Miksi kilpikonna ja rupikonna on molemmat konnia, vaikka eivät ole mitenkään läheistä sukua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. wais-III, wartegg,prf,scidI ja II. Tuollaisia tehtiin R ei muistaakseni.
      Ei mua muistot itketä, ne on mennyttä elämää ja kertaalleen itketty. Vain elämää itkettää=) mutta hyvällä tavalla.
      Niin, ja onko ne rikollisia eläimiä? Ne konnat siis;)

      Poista
    2. Wais on tuttu, muut ei, lienee painopiste ollu erilainen mejän testaamisessa.
      Mie suren aina menetettyjä onnellisia aikoja.

      Yhessä lastenkirjassa (jota työn puolesta selasin) oli lastenrunoja, mm. "Mikko Kokko konnanpoika" ja se ihan selvästi oli rupikonnanpoika, mutta kuvitukseen oli pantu varas... typeriä oli enin osa ko. kirjakerhon lastenkirjoista muutenkin.

      Poista
    3. Mä mietin säännöllisin väliajoin menneitä, tutkailen ajoittain tulevaisuutta mutta ennen kaikkea olen tässä päivässä. Suremisen säästän todella pahoihin paikkoihin, silloin suren hetken raivolla ja sit taas etiäpäin kohti pimeyttä. Sureminen, katuminen, kaikki sellainen vie hirveästi energiaa jonka suuntaan mieluummin tähän hetkeen ja tulevaan.

      Surumielinen, melnkolinen olen kyllä muta se on sellaista onnellisuutta joka tulee hämärän kautta, en osaa iloita auringonpaisteesta, sykyinen sateen kastelema, kiiltävä asvaltti on kaunista, surullista mutta ihanaa.
      Kun on käynyt kome neljä kertaa lähellä kuolemaa, sitä kaivannut, jopa niin että halunnut ja yrittänyt, on käynyt niin pohjalla että lopuksi putosi sen pohjan läpi. Ja löysi itsensä taivaalta ja sit tulikin kiire opetella lentämään. onneksi osasin levittää siivet.

      Toisaalta jos se menneiden sureminen saa sut pysymään tasapainossa, jos löydät sieltä voimaa niin mikäs siinä, jokaisella on omanlaisensa selvitymistapa.

      Hyvä lastenkirja ja kuvitus on kun siinä on myös taso aikuiselle, kun lapselle ei aleta lässyttämään vaan puhutaan kuin ihmiselle, ottaen huomioon kuitenkin kehitysvaiheen taso. Siksi fanitan Susupetalin tekstejä , ne toimii niin lapsille kuin aikuisilekin.

      Poista
    4. Ei se sureminen auta eikä tuo voimaa, se on riesa josta ei tahdo päästä eroon.
      Mun mielestä moni lastenkirja aliarvioi lasten älykkyyttä ja logiikkaa.

      Poista
  3. Noista puuttuu se 'Miksi lampaat ei kutistu sateella?' :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siinä tekstissä paljon muitakin, tosin ei tuota, mut poimin sieltä tietysti sellaiset jotka hihitytti itseäni.
      Hihitytti, jestas mikä sana, suomenkieli on iiiiihanaa!!

      Poista
  4. Laatikoihin ken koskee saa kaiken toivon heittää, sanoi se, joka ei nähnyt aamutossujaan yli vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamutossujen laillisen edustajan mukaan ne eivät edelleenkään suostu tulemaan piilopaikastaan ilman immuniteeytisuojaa ja tuntuvia palkankorotus- sekä työehtoneuvotteluja.
      Huoh, mihin tämä maailma menee kun lakihenkilöiden välityksellä asiat pitää hoitaa.... ;)

      Poista
  5. Kun päätä nostaa niin tuollahan ne tossut vuoteen vieressä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli vanhetunut asiatiedote, syytän neljättä valtiomahtia!!

      Poista

Jätä puumerkki.. .