Runontapaiset kirjoitelmat

12. joulukuuta 2017

Onnellinen joutilas

Kyllä on mukavaa kun ei tartte kuonoonsa ulos työntää!!


Alkoi tuo lumisade pari tuntia sitten ja nyt jo viitisen senttiä, saas nähdä kuinka paljon sitä lopulta tulee kun pitäisi kestää koko päivän. Kevyet kinokset ja pelti rytisee tänään sillä ainahan tämä sää meidät yllättää;DD

Taas olen jolkotellut, kuinka mä kerkiänkin ympäri maan;)
Ei vaan, ei ole ollenkaan hyvä juttu että sudet jolkottelee koulun pihaan, keskustaan, ihmisten ilmoille ja vielä keskellä kirkasta päivää. Mikä on mennyt nuorempiin susiin kun ei ole mitään ihmisenpelkoa enää?? Kovin tätä ilmiötä ihmettelen, liekö jotain samaa kun karhuissa tuolla Grönlannissa, ovat oppineet ruokailemaan ihmisten jätteitä ja siinä samalla tottuneet ihmisten tuoksuihin? Mene ja tiedä mutta tämä saattaa johtaa kunnon jahtiin joka leviää koko maahan ja susikanta saalistetaan taas olemattomiin.
Nyt pitää viranomaistoimenpiteillä nämä poikkeusyksilöt joko kaataa tai nukuttaa ja rahdata takaisin asumattomiin korpiin mistä ovat jolkanneetkin.

Kun nyt tuosta Syvästä Purppurasta aloitin niin jatketaan Sateenkaarella. Seurasin nimittäin Ritchie Blackmorea kun lähti Purplesta ja pisti pystyyn Rainbow'n. Tai siis en seurannut, olin silloin kahdeksan ja edes kuunnellut muuta kuin lastenlauluja=).
Mut kuitenkin, kun aloin rokkaamaan niin Purplen myöhempi tuotanto ei enää niin kolahtanut. Rainbow sen sijaan pärisee kunnolla, lienee kyse siitä että olen niin intoutunut Mustalisän riffeistä, kerrassaan upeita hardrock-pläjäyksiä. Kill the King on ihan nassehyvä biisi, Stargazer tietty klassikko ja Diohan jyrisee kuin jumalan ääni aavikkomyrskyssä.
Hauska yksityiskohta on että kun olen myös armoitettu Black Sabbath -fani ja  Ozzy lähti ja Dio tuli niin julistin sen heti paskaksi, kehtaakin viedä Ozzyn paikan!! En nimittäin yhdistänyt että Rainbow'n laulaja on tämä sama tyyppi, nolo tunnustus=) Nykyään Heaven&hell-levy toimii ja Mob rules on todella kova hardrock-biisi!
Dion aikojen sanoituksethan on nykyajan fantasiametallin kivijalka jota hän ansiokkaasti jatkoi ja esilletoi, varsinkin omaa nimeään kantavassa bändissä, mikä näkyi sitten myös lavasteissa, oli linnaa ja lohhareita.
Tähän loisto esimerkki moisesta, keskiaikaistyylistä Rikun sävellystä ja Ronin mystiikkaa tihkuavia sanoja, Gates of Babylon:


Nooh, kuten sanottu, Riku ei ole kovin pitkäjänteinen muusikkokavereidensa kanssa ja Graham Bonnet tuli laulajaksi (en ala muita miehistönvaihdoksia edes käsittelemään, niitä on ihan tolkuton määrä kuten wikiartikkelista voi lukea) ja alkoi tulla sellaisia biisejä joita jo kuuntelin niiden ilmestyessä, discoissa, konvissa ynnä muissa teini-iän bileissä, tyyliin All Night long, Since you've been gone.
Taas vaihtui ukot seuraavalle levylle;), Difficult to cure, nyt tuli laulajaksi Joe LynnTurner, ja hittubiisi Can't' happen herestä on kirkas muistikuva: olin Saarijärvellä bussimatkalla iltamissa, olikohan sen paikan nimi Kukonhiekka..? no, siellä soitti sen aikainen huippu. dj Nite joka näytti kaitafilmiprojektorilla!!! biisiin kuvatun filmin (ei siis videon, niin kuin nykyään sanottaisiin) musan soidessa taustalla. Muistan kun filmissä on kohta mihin on kuvattu öljypumppujen puörimistä, niitä isoja jotka maanpinnalle nostaa sitä öljyä maasta. Kiva muisto=)

Tämän jälkeen innostukseni hieman hiipui ja varsinkin kun Purple kasattiin uudestaan mkII kokoonpanolla ja se sitten taas kerran hajosi niin sen jälkeinen Rainbow-levy Stranger in all us -levy ei toiminut mulle yhtään, ei sitten pätkääkään, eikä toimi vieläkään, ollen ainoa levy jolle en ole lämmennyt. Kaikki muut kelpaa, oli laulaja kuka hyvänsä. Riku Mustalisä on hieno muusikko, joskin tolkunvaikea ihminen, mutta niinhän ne parhaat eksentrikot ja diivat aina =).

»Jos muusikot tulevat ajan oloon mukavuudenhaluisiksi eivätkä keskity työhönsä, syntyy konflikteja kanssani. Tällaiset tyypit keskittyvät lähinnä rahan tekemiseen ja limusiineilla ajelemiseen. Silloin soittaminen on toissijaista – ja sitähän minä en siedä! Niinpä yhtyeitteni kokoonpanot ovat vaihdelleet, esimerkiksi Rainbow’ssa äijät vaihtuvat päntiönään.»


Sus'


Biisi Spotlight kid - Live Between the eyes at San Antonio Texas 1982, 
hitsin hyvä keikka, löytyy juutuupista kokonaan. 
Which is nice.


9 kommenttia:

  1. Ronaldo James Giovanni Padavona oli kyllä kaikkien aikojen parhaita, ellei paras hevilaulaja ♥ Rainbown Long live Rock'n'Roll -albumi on jättäny minuun lähtemättömät jäljet. LA Connection ja Gates of Babylon saa vieläkin elähtymään.
    Ozzyn nään ens kesänä, jos kumpikaan meistä ei kuole sitä ennen tai ole estynyt tulemasta. Judas Priestiä on tarkoitus nähdä samoissa keimeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dio on kova mutta Lanttu-Roope kovempi<3 Makuasia, onneksi molemmat ja monet muut tehneet paljon hyvää musaa. Halfordin ylärekisteri vinkumisesta en kyllä tykkää mutta toisaalta British steel on todella hyvä hardrocklevy.
      Ozzyn sekoilut on ihan omassa luokassa, tämän porukan "persoona", paras läppä minkä lukenut on kun O snorttas muurahaisia;DDD We love you all, God bless you!! Kovin on saatanallinen hahmo;DDD

      Poista
    2. Joo on tässä joutunu kuunteleen sitä vinkumista, kun mies "löysi" Priestin... se on hieman nuorempaa sukupolvea, Metallica-ajan lapsia.
      Plantti on kyllä hyvä kans, mutta vähän liian itseensä tyytyväinen. Sea of love on kyllä sen laulamana paras ulkomaankielinen rakkauslaulu. Coda on muuten kans sellanen levy, joka on aikanaan kolahtanu. Joskus neljä-viistoistiaana.

      Poista
    3. Aika jänniä oainotuksia, Sea of love ei soitttanut kelloja mut se olikin tätä ihme kevytjatsipoppista eli honeydrippers. Coda taas on sellainen kokoomalevy mikä niiden piti tehdä sopimusvelvoitteen takia Bonzon kuoleman jälkeen ja Page kasasi sen muiden seitsemän levyn studiosessioiden ylijäämäbiiseistä. Itselle ehkä parhainta LZ on III-levy. LAnttu taasen on julkaissut omalla nimellään paljon soololevyjä, kuunteles sellaiset biisit kuin 29 palms ja Calling to you, levyltä Fate of nations, saatat tykätä;)

      Poista
    4. Niin ja en luule et hää o itseensä tyytyväinen, hää on enklantilainen;DD Todellakin sellainen vanhan koulukunnan ylikohtelias, pidättyväinen jne.

      Poista
    5. Kuuntelin 29 palmsin - sekö ei oo kevytpoppia? :)

      Poista
    6. Juu, on,ja siksi suosittelinkin=) mut muuten levy vähän rokimpi.JA onhan Lanttu tehnyt Alison Kraussin kanssa kantriakin, saivat grammynkin jos en väärin muista.
      Eihän kevyt poppiksessa sinänsä mitään vikaa ole, tykkään vaan yleensä vähän särmikkäämmästä soundista, mutta hitti on hitti vaikka nokkiksella soitettuna, oikea melodiakulku vie nirvanaan. Riippuu niin mielentilasta mikä toimii musana, tai toistepäin, jos haluaa muuttaa mielentilaansa, laitta sitä ohjaavaa musaa.. . Muuta mitään orkkaa ei jaksa päivätolkulla, pisin on kun kilahdin Kingston Wall - II -levyyn, kuuntelin sitä kaksi viikkoa putkeen, tosin silloinkin kuuntelin väliin jonkun Iron Maidenin liven, Asuin stadissa hetken kaverin luona silloin ja se tuli sit sanomaan et hei, tää on ihan hyvä levy mut mut...-OK;DD Jäi vähän päälle.. , on muuten vastaus siihen kysymykseen autisaaren yhdestä levystä, joskaa tuon kuuntelumaratoonin jälkeen sitä tarvii.

      Poista
  2. Black Sabbathia tuli kuunneltua nuorempana ja Purpleakin, jotenkin nyt vanhemmiten olen kesyyntynyt ja vanhoista Juice (aivan, on kotomainen)ja CCR ovat jääneet sydämelle. Olen enemmänkin kirjafriikki, nykyään, mutta hyvä musa on aina paikallaan. Elokuvafriikkiys on vienyt aikaa musalta. Huoh. Nyt olet ottanut pois kommentointimahdollisuus: URL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeen ole, yhteys pätkii tai jotain=) hyvin näkyy.
      mullakin tuo ikä tehnyt sen että en jaksa enää huudattaa näitä musiikkeja,aika hiljaa taustalla soi, hyvin kuulee vieläkin=). Juur' eilen kuuntelin yhtä CCRn livelevyä, ihan tolkuton yhteissoitto silläkin bändillä, samaten Juicea vetelin kolme albumia kun oli suomitekstinälkä, Grand Slam yksi parhaista kokoonpanoista ikinä!!

      Poista

Jätä puumerkki.. .